Pienenä olin todella ahkera auttaessani perhettäni arjen askareissa kuten vuohien hoidossa ja veden hakemisessa. Tai oikeastaan veden hakemista voisi kutsua veden etsinnäksi, sillä aina sitä ei löytynyt yhtä helposti. Kotiin ei ollut tulemista ilman vettä, sillä silloin isä olisi suuttunut enkä tietenkään halunnut sitä tapahtuvan. Minulla oli suuri rakkaus eläimiin jo pienenä ja muistan, että minulla oli oma lemmikkivuohi Billy. Pidin siitä erityisen hyvää huolta; harjasin ja taputtelin sitä usein ja juttelin sille niitä näitä tuntikausia. Se oli minun paras kaverini, kun olin pieni, koska Billy jaksoi aina kuunnella.
Nykyään asun Wienissä, mutta asuin monta vuotta Iso-Britanniassa, jonne päädyin laittomaksi kotiapulaiseksi Sahru-tädin siskon luo. Oli rankkaa tehdä töitä hänelle, sillä talo oli iso ja siivottavaa oli paljon. Jäin Lontooseen, kun perhe muutti pois, sillä en halunnut takaisin ankeaan Somaliaan. Päädyin mallinhommiin, kun eräs valokuvaaja kiinnitti huomiota minuun. Myöhemmin olen työskennellyt YK:n erityislähettiläänä ja vastustanut naisten sukupuolielimien silpomista.
Äitini on rikkaasta ja arvostetusta perheestä, mutta isäni on köyhä paimentolainen. En käsitä, miten äitini osasi rakastua isääni, sillä heillä on aivan erilaiset taustat. Äitini aina kertoo, kun kysyn asiasta, että rakkaudelle ei voi mitään ja se tulee, kun se on tullakseen. Minulla on ollut monen monta sisarusta, mutta monet heistä ovat kuolleet jo pienenä, koska paimentolaisyhteisössä lääkäriä ei ollut saatavilla kuin vasta Mogadishussa, joka oli lähin suurkaupunki, mutta sinne oli matkaa. Lapsikuolleisuus oli hyvin suurta juuri terveydenhoidon puutteellisuuden takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti