Lähteminen pakomatkalleni Somaliasta ei ollut helppoa. Ensinnäkään en ollut suunnitellut lähtöä ollenkaan, sillä luulin, että pysyisin koko loppuelämäni Somaliassa. Kaikki päivät olisin vain hoidellut eläimiä ja hakenut vettä ja tehnyt muita paimentolaisarkeen kuuluvia tehtäviä. Ajattelin, että auttaisin perhettäni ja että he tarvitsisivat apuani. Mutta eräänä päivänä isäni esitteli minulle erään henkilön. Isäni esitteli, että hän olisi minun tuleva aviomieheni. Hän oli niin vanha ja ryppyinen, että en pystynyt ajattelemaan edes asiaa. Ja kaiken lisäksi hän maksaisi minusta kokonaiset viisi kamelia. Olin todella epäkohtelias koko hänen vierailunsa ajan, ja isäni moitti siitä minua. Sanoin hänelle vastaan, mutta hän ei piitannut sanoistani.
Kerroin äidilleni, että en halua naida sitä vanhaa ukkoa, joka oli meillä esittäytymässä. Sanoin hänelle, että lähtisin karkuun. Luulen, että äitini ymmärsi minua ja auttoi minua lähtemään. Hän herätti minut yön pimeydessä ja kertoi, että olisi aika lähteä. Heti, kun olin lähtenyt, kaduin päätöstäni lähteä. Tunsin itseni yksinäiseksi juostessani pitkin aavikkoa vailla päämäärää. En tosiaan tiennyt, mihin olin suuntaamassa, mutta sen tiesin, että halusin pois.
Ystävälliset miehet antoivat minulle kyytejä aina vähän väliä, tai silloin minä luulin että he olivat ystävällisiä. Ensimmäisen kyydin sain kuorma-autossa olevilta kahdelta mieheltä, jotka olivat viemässä kiviä rakennustyömaalle. Onneksi en joutunut istumaan miesten kanssa, vaan nousin auton lavalle ja yritin tehdä oloni kivikasassa mukavaksi. Yhtäkkiä toinen miehistä oli vieressäni. Hän oli luultavasti neljäkymmentä ja mielestäni kauhean ruma ja lihava. Hän laski housunsa alas ja yritti saada jalkojani erilleen. Rukoilin, että hän ei tekisi mitään ja vastustelin hanakasti, jonka seurauksena hän löi minua. Minun piti pelata aikaa, jotta olisin keksinyt, mitä hänen kanssa tekisin. Esitin, että olisin halunnut häntä, mutta ensin minun oli päästävä pissalle. Keksin suunnitelman pissalla ollessani, ja otin suuren kiven käteeni. Se kädessäni palasin hänen viereensä ja hän nousi päälleni. Kohotin kiven hänen päänsä sivulle ja iskin sen suoraan ohimoon. Iskin yhteensä kaksi kertaa, ja hän lyyhistyi.
Hyppäsin ulos lavan takaosasta pois ja lähdin juoksemaan henkeni edestä. Toinen miehistä, joka ajoi autoa, huomasi mitä oli tapahtunut ja huusi minulle "Tapoit ystäväni! Takaisin! Tapoit hänet!" Hän juoksi hetken aikaa perässäni, mutta sitten palasi autolleen ja luulin, että hän luovutti. Hän kuitenkin kiipesi auton sisään, käynnisti moottorin ja lähti ajamaan minua takaa. Liftasin taas ja tällä kertaa tyylikäs mies tyylikkään auton kera pysähtyi ja kysyi "Minne matka?" Osoitin eteenpäin, minne auto oli menossa. Olin huojentunut ja koin olevani turvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti